Jaakko Kontiola:

 

Kaukopartiomies Jaakko Kontiola toivoo, että nuoret muistaisivat Suomen historian.

”Suomen historiasta kerrottava nuorille”

Elettiin vuotta 1939, kun Jaakko Kontiolan neljä vanhempaa veljeä joutui talvisotaan. 17-vuotias pikkuveli toimi Kemin Karihaaran Suojalassa siltavahtina suojeluskunnan poikaosastossa. Halu tositoimiin oli kova, mutta vielä piti odottaa.

19-vuotiaana Jaakko Kontiola (s.-22) lähti suorittamaan varusmiespalvelusta Kemin Karihaarassa jalkaväen koulutuskeskus 16:ssa. Yleensä Lapin ja Peräpohjolan nuorukaiset siirtyivät Kiestinkiin ja Maaselän kannakselle koulutuksen jälkeen.

Sinne Jaakko Kontiolakin oletti joutuvansa.

Suomen puolustusvoimilla oli kuitenkin muita suunnitelmia eräolosuhteet tunteville nuorille miehille. Jo 1920-luvulla puolustusvoimissa oli ryhdytty suunnittelemaan välttämätöntä tiedustelutoimintaa.

1930-luvun lopulla Itä- ja Pohjois-Suomeen oli perustettu tiedustelutoimistolle aluetoimistoja, joista Rovaniemellä toimi Petsamon toimisto. Sitä johti kapteeni Harri Paatsalo.

Joulukuussa 1941 kapteeni Paatsalo tuli etsimään Kemistä sopivia miehiä tiedustelutehtäviin.

– Kaikki perustui vapaaehtoisuuteen. Luvassa oli koulutusta erikoisjoukkoihin ja toimintaa neuvostovihollisen selustassa. Meille oli tarkoitus opettaa muun muassa miinojen ja räjähteiden käsittelyä. Tietenkin myös monia poikia houkutteli se, että meille lupailtiin aliupseerikoulutusta ja sehän tarkoitti maalaispojille, että meillä oli mahdollisuus kohota herraksi, Jaakko Kontiola naurahtaa.

Harri Paatsalon osaston vahvuus oli 110 miestä, joista osa oli Ylä-Lapin poromiehiä ja osa Kemin seudulle bolsevikkien vallankumouksen jälkeen paenneita Vienan karjalaisia. Useimmat olivat Jaakko Kontiolan kaltaisia maatalon poikia, jotka olivat jo lapsesta saakka tottuneet raskaisiin maa- ja metsätöihin.

Kaukopartiomiehiä oli jatkosodassa 600.

Saksalaisten joukko-osastoon

Koulutus alkoi Rovaniemellä Silmälammella tammikuussa 1942. Lapin pojille maasto-olosuhteissa ja pakkasessa yöpyminen ei ollut uutta, mutta vanhemmat kouluttajat muistuttivat, että pakkasella saattaa tulla kylmä pohjoisen nuorukaisillekin. Vielä tuolloin partioreissujen pituudet ja mahdollinen kylmyys olivat kiehtovia tarinoita.

Alkukoulutuksen jälkeen Jaakko Kontiola ja parikymmentä muuta liitettiin saksalaiseen joukko-osastoon Rovaniemen Kursunkijärvellä. Nuorukaiset saivat saksalaiset sotilaspuvut ja heidät jaettiin kämppämajoitukseen.

– Osallistuimme saksalaisten sulkeisharjoituksiin ja sotilaskuri oli kova. Osaan vieläkin saksalaisten sotilassanaston. Meidän tehtävänä oli opettaa heille tulentekoa, metsässä liikkumista ja hiihtoa. Kävimme muutamia partioretkiä saksalaisupseerien johdolla, mutta he väsyivät nopeasti. Ja he eivät osanneet liikkua erämaassa äänettömästi.

Yhteiskoulutus saksalaisten kanssa kesti syksyyn 1942. Saksalaiset olivat tuoneet Suomeen kanootit, jotka olivat suomalaisille uutta. Melominen oli aloitettava alkeista, mutta taidoista oli hyötyä kanoottipartiomatkalla Muurmannin radalle.

– Kanootin kaatamisharjoituksissa ei aina ollut onnea mukana, sillä yksi venäläisistä luottovangeista hukkui.

Muurmannin radan räjäytys oli yksi merkittävimmistä Jaakko Kontilan mieleen jääneistä partiomatkoista. Se tehtiin saksalaisupseerin johdolla, ja mukana oli kolmekymmentä kanoottia. Suomalaiset joutuivat käyttämään venäläisiä maastopukuja, mikä herätti heissä vastustusta.

– Olihan se varmasti erikoista, kun yhdessä vaiheessa tunnustelijoina olivat saksalaiset SS-miehet, heitä seurasi suomalainen osaston johtaja ja sen jälkeen kaksi venäläistä luottovankia.

Partion kannalta tulokset olivat hyviä, sillä se sai räjäytettyä kaksitoista veturia ja junaa raiteilta.

Loppumatkalla osasto tosin törmäsi suomalaiseen partioon, joka ei heti ymmärtänyt, että venäläisiin maastopukuihin pukeutunut ryhmä oli samaa kansallisuutta.

Velvollisuus on täytetty

Jaakko Kontiola ja muut Paatsalon miehet palasivat omaan osastoonsa syksyllä 1942.

– Teimme tiedustelu- ja hävityspartioita. Yritimme saada vankeja kiinni ja poltimme kasarmeja. Olimme pisimmillään 3-4 viikkoa partiomatkalla Venäjän puolella ja kyllä siinä olemista oli, varsinkin talvella, kun alusvaatteita ei saanut viikkoihin vaihdettua.

Kylmyys tuli tutuksi.

– Nukuimme lumikiepeissä havujen päällä, jos oli metsää lähellä. Ja sovimme, että jos joku meistä vielä herää, hän herättää toisetkin.

Kaukopartiotoiminta päättyi Lapissa marraskuussa 1944. Osasto Paatsalon viimeisenä tehtävänä oli Lapin sodan aikana selvittää, kuinka saksalaiset vetäytyvät Norjaan ja miten he kohtelevat siviilejä ja suomalaisten omaisuutta.

– Osastomme kotiutettiin Ruukista 25.11.1944. Monen vuoden aktiivinen toiminta oli loppunut, moni veli oli menehtynyt isänmaan puolesta ja saksalaiset olivat polttaneet kotitalomme Liedakkalassa. Alkoi ankara jälleenrakentamisen aika.

Jaakko Kontiola opiskeli maanviljelysteknikoksi Muhoksella ja toimi pitkän neuvojana Peräpohjolan maanviljelysseurassa auttaen asevelijä asutustilojen perustamisen ja maanviljelyksen alkuun. Myöhemmin hän vaihtoi Postisäästöpankin piiritarkastajaksi Rovaniemelle ja siitä saman pankin konttoriin Seinäjoelle.

Tuossa vaiheessa perheessä oli viisi poikaa. Kaija-vaimo menehtyi sairauteen vuonna 1974. Nykyisen Laila-vaimon kanssa Jaakko Kontiolalla on yksi poika. Lapsenlapsia on toistakymmentä.

Laila ja Jaakko Kontiola asuvat Rovaniemellä Kemijoen rannalla omakotitalossa. Molemmat seuraavat tarkkaan yhteiskunnallisia asioita.

– Kun Suomi täyttää 100 vuotta, olisi hyvä, että nuoret oppisivat tuntemaan historiaa ja tietäisivät kokonaisuuksia. Jos kysyt lukiolaiselta, tietääkö hän, mitä kaukopartiomiehet oikein olivat, harva osaa vastata.

Jaakko Kontiola haluaa nähdä nykynuorissa paljon hyvää, mutta hänen on vaikea ymmärtää, miksi nuoret miehet eivät mene suorittaamaan asepalvelusta.

– Mehän olimme 16-17-vuotiaana jo mukana suojeluskuntatoiminnassa. Meillä oli käsitys isänmaan puolustamisesta, mutta nyt on jotenkin niin toisin.

Osasto Paatsalon miehet aloittivat tapaamiset vuonna 1957. Vuoden 1991 juhlassa perinneyhdistys paljasti muistomerkin sodanaikaisessa komentopaikassaan Vartiosaaressa Rovaniemellä. Muistomerkissä on kaatuneiden ja kentälle jääneiden 17 veljen nimet.

– Jatkosodan 600 kaukopartiomiehestä meitä on jäljellä enää kolme eli Niilo Aaltio Lahdessa ja Eino Säily Kouvolassa. Velvollisuus isänmaalle on täytetty.

Haastattelu julkaistu myös Iltalehden Viikonvaihde-osiossa 14.10.2017.

Tilaa uutiskirjeemme