Tornionjärvi, Olavi Jama

Tornionjärvi – Lars Leevi ja eräs puuseppä kohtaavat maailman suurimman tunturijärven maisemissa.

”Järjen kuningaskunta / Hulluuden mettäperä / Soon Tsaarin-Suomi / Penktin meänmaa / pörröjen saunanpolttajien / Tornionlaakso”. Olavi Jaman kolmas runokirja on kumarrus kotiseudulle, joka on yhtä lailla henkinen kuin maantieteellinen paikka. Runoilija on löytänyt itseään parempaa seuraa eikä meinaa saada suunvuoroa ja ehkä se onkin hyvä asia meille kaikille. ”Tässä mie nyt räpyttelen / puolisokeana / armonkerjurina / polvet kynnyksellä / silmät valon / varjossa”, Lars Leevi sanoo. ”Lars Leevi älä nyt muuta / asiaa äläkä vedä naamaa / tuommoiseksi”, Jeesus puhuu, ”minä en tuonut tänne / mitään uskontoa / toin vain tänne kaiken sen / minkä te jätitte käyttämättä.”

Olavi Jama, s. 1952 Ylitorniolla, on kirjoittanut kirjoista ja kirjailijoista jo neljän presidentin hallituskaudella.

Jama on työskennelllyt Lapissa läänintaiteilijana, Orivedellä opettajana ja Kalevan ja Turun Sanomien kriitikkona. Hän on toimittanut useita kirjoja, mm. First we take Manhattan (Like 2001) ja Tie taiteilijaksi (KVS 2004).

Tornionjärvi on Olavi Jaman kolmas runokirja, edelliset olivat Turvakirja (1989) ja Keisarin ilmansuunnat (1996). Jama asuu ja kirjoittaa Helsingin Taka-Töölössä ja Tornionlaaksossa, joten sielunmaisemakin sijoittuu jonnekin Pajalan kirkkomaan (1861) ja Eila Hiltusen Sibelius-monumentin (1967) välimaastoon.