Esko Orajärvi & Tuomo Korteniemi (toim) – PELLON TALOT I: Pellon kylän talot keskiajalta riikinjakoon 1809

Pello keskisessä Tornionlaaksossa oli vuosisatoja suomalaisen uudisasutuksen pohjoisin kylä Lapinmaan rajalla. Myöhempi talonpoikainen asutus Suomen ja Ruotsin Lapissa on pitkälti levinnyt alunperin juuri Pellon taloista pohjoiseen: Kolariin, Pajalaan, Muonioon ja Enontekiölle sekä sieltä edelleen Kittilää ja Inaria myöten (erityisesti Kyrön suku). Kahden muun kantasuvun jälkipolvet ovat kansoittaneet Tornionlaaksoa molemmin puolin Väylää.

Teoksessa esitetään ensimmäistä kertaa Pellon kylän kaikki verotetut kantatalot, tytärtalot ja uudistalot, ruotusotilaiden torpat sekä niiden omistuksen ja isännyyden muutokset savu savulta ja polvi polvelta alkaen keskiajan lopulta aina yhtenäisen asutuksen halkaisseeseen riikinjakoon eli Haminan rauhaan 1809 saakka.

Kirja avaa ensimmäistä kertaa uraauurtavalla tavalla myös dna:han perustuvan nykyaikaisen geneettisen sukututkimuksen avun kylän asutuksen varhaissuomalaisen alkuperän selvittämiseen. Dna-tutkimuksella on kartoitettu sen kolmen ydinsuvun – Kyllin, Kyrön ja Pellon – talojen esipolvien lähtöalueet.

Teos on ensimmäinen osa Turtola-Pellon pitäjän asutuksen kehityksen perinpohjaista selvittämistä. Seuraavissa osissa esitetään vastaava selvitys pitäjän muista kylistä sekä Pellon kylän asutuksen laajeneminen 1800-luvulla itsenäisyyden ajan alkuun.