Esko Ranta (toim.) – Portit auki. Kitti-Jounin tarinoita

Vuosikymmeniä saamelaisten kysymyksiä aktiivisesti käsitellyt Jouni Kitti esittelee kirjaansa: 

SAAMELAISISTA lienee jokaisella suomalaisella jonkinlainen mielikuva. Useimmilla se voi olla romantisoitu näkemys tuntureilla poroineen liikkuvista paimentolaisista, jotka asuvat ympäri vuoden kodassaan, jonka edessä porot laiduntavat. Tällaisessa lapinkävijöiden kertomuksiin perustuvassa mielikuvassa kaikki erilaiset saamelaiskulttuurit sulautuvat yhteen.

Paitsi että nuo lukemattomat sanalliset ja kuvalliset kertomukset kuvaavat vain yhtä saamelaisryhmää, sitä josta itsekin polveudun, eli porosaamelaisia – ja näiden kertomusten aika on taakse jäänyttä, eikä sillä ole enää sijaa aina vain teknillistyvämmässä poronhoidossa.

SUURI YLEISÖ ajattelee harvoin saamelaisia tavallisina ihmisinä, tai edes poliitikkoina, tutkijoina tai taitelijoina, vaikka sellaisia heidän joukossaan on ollut aina, ja nykyään on yhä enemmän.

Yhä harvempi saamelaisperhe saa pääasiallisen toimeentulonsa poronhoidosta, ja aina vain suurempi osa elää saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Useimmille suomalaisille saamelaiset ovat silti menneisyydessä eläneitä ihmisiä.

JOKAMIESKÄSITYKSEN mukaan saamelaisilla taitaa olla ainakin toinen jalka muinaismuseon puolella, ja toisella jalalla he ovat viime vuosikymmenten ajan potkineet toisiaan nilkkaan riidellen siitä, kuka on oikea saamelainen.