Jaana Ahola & Erkki Yrjänheikki: Kesäyön ja kaamoksen maa – Lapin kahdeksan vuodenaikaa

Sallalaisessa puhetavassa ja kulttuurissa vuodenajat jaetaan kahdeksaan osaan. Kesästä puhutaan kolmessa jaksossa: alkukesä ja loppu- tai syyskesä sekä alku- ja loppusyksy. Myös talvi jakaantuu kolmeen osaan: alkutalvi, sydäntalvi ja kevättalvi, josta alkaa kevät ja se päättyy, kun tulee loppukevät, rospuutto, lumien sulaminen ja jäiden lähtö.

Valon määrä ja se mistä päin valo tulee, maisema, lämpötila, lumi ja kasvien ja eläimien kasvaminen ja kasvun päättyminen ovat erilaisia eri vuodenaikoina.
Ihmisillä on vanhastaan ollut sanoja, joilla muutosta on kuvattu. Esimerkiksi Perttulina pää pensaaseen ja Mikkelinä miehet mettään. Perttulista alkaa alkusyksy ja mikkelinä se muuttuu loppusyksyksi ja alkaa syyspyytö, uurtokeino.

Täytyy olla uuttera, nokkela ja näppärä, että saa hyödynnetyksi parhaiten kaikki nämä ajat: hyvät kelit, kalan saaliit jne.

Kirjassa avataan pohjoisen kahdeksan vuodenajan kiertoa ja muutosta sanoin ja kuvin. Sanat ja kuvatekstit on kirjoittanut eläkkeellä oleva saijalainen rakennusmestari Erkki Yrjänheikki, luontoharrastaja, kalastaja, metsästäjä, marjastaja ja sienestäjä.
Kuvista pääosa on Sallan sukujuuria olevalta Jaana Aholalta. Revontulikuvat taas ovat Sallan matkailun piirissä työskentelevien Hannu Upi Virkkulan ja Timo Tuuhan kokoelmista.

Sallalaisessa puhetavassa ja kerronnassa on paljon kuolajärvensaamesta peräisin olevia murresanoja. Niistä on tehnyt kirjan loppuun mittavan luettelon Niko Rytilahti.