Lähes 700-sivuinen kirjapari Muonion varhaisesta historiasta – OSA 1

I osa (192 sivua) käsittää Muonioniskan vanhimmasta asutuksesta alkaen Ylimuonion ja sitä ympäröivien vesistöjen (Nulusniemi, Kajanki, Köngäsenjärvi) sekä Kätkäsuvannon kaikki talot 1930-luvun lopulle.

MUONION ASUTUSTA  yli 400 vuoden ajalta 1600-luvun alusta selvittävä  Olavi ja Pentti Anttilan kirjapari ”Muonion asutus, 1600-luvun alusta 1930-luvun lopulle. Talot ja  ihmiset” on ainutlaatuinen sukellus yhden pitäjän vuosisataiseen asutukseen. Samalla se on perusteellisin esitys Muonioniskana tunnetun pitäjän varhaisesta historiasta kattaen kaikki kylät sekä niiden asutuksen synnyn ja kehityksen.

Talo talolta ja perhe perheeltä kylittäin etenevä selostus pohjautuu perusteellisiin arkistotietoihin. Monien vain etunimiltä tunnettujen henkilöiden jäljittäminen on edellyttänyt koko Tornionlaakson tietojen jatkuvaa haravointia, sillä pitkistä etäisyyksistä huolimatta aviopuolisot Muonionkin taloihin löytyvät usein jokilaakson eteläisemmistä kylistä Turtola-Pelloa, Ylitorniota ja Alatorniota myöten Väylän molemmilta puolin. Ruotusotilaiden järjestelmä ja harjoitukset edistivät osaltaan liikkumista.

HAMINAN RAUHASSA 1809 Tornionlaakson pitäjät halkaissut riikin raja jakaa väestöltään yhtenäisen kansan kahteen valtakuntaan, mutta se ei vähentänyt liikkumista eikä avioitumista Väylän poikki. Tässä kirjassa kuvataan myös Ruotsin puolella sijaitsevien lähikylien asutuksen kehitystä, sillä ekin littyy .

Kirjan kuvaukset taloista ja ihmisistä päättyvät 1930-luvun lopulle. Se on luonnollinen raja kahdesta syystä. Väestötietojen julkisuutta säätelee sadan vuoden raja, joten sen tuoreempia tietoja ei luotettavasti ole saatavilla.  Toisaalta Lapin sota 1944 tuhosi myös Muonion rakennuskannan vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

Lapin sodan jälkeisessä jälleenrakentamisen ajassa kirkonkylä muuttui nykyaikaiseksi kuntakeskukseksi. Sen pohjana olivat edelleen kylän varhaisimmista asuinpaikoista periytyvät tilojen osat.

Tutustu myös osaan 2.