Osmo Knuutinen: Lestadiolainen historiankäsitys ja vaiettu hevosvaunuoppi

Pohjoismaiden suurimmassa herätysliikkeessä, vanhoillislestadiolaisuudessa on pitkään uskottu Herran Hengen lepäävän viimeisinä aikoina pohjoismaissa tai peräti pohjan maalla ja vain oman herätysliikkeen piirissä. Eikä tästä käsityksestä ole täysin luovuttu vieläkään.

Tämä omintakeinen ”hevosvaunuoppi” perustuu Vanhan testamentin Sakarjan kirjan jakeista tehtyihin tulkintoihin ”hevosvaunuista”. Sakarja 6:8: ”Katso ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattoivat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa.” (1933 käännös). Sen asiayhteys on profeetan näky, jossa neljät vaunut tai hevoset lähtevät eri ilmansuuntiin.

Jyrkimmillään tällä opilla on torjuttu ulkolähetystyö turhana ja tarpeettomana. Olihan lestadiolaisuuden kaltainen usko kiertänyt vuosisatojen kuluessa maailman ympäri ja tullut 1800-luvun puolivälissä alkaneen lopun aikoina Pohjolaan, erityisesti Suomeen.

Tulkinta on nojannut vahvasti vanhoillislestadiolaisuudessa opinkappaleeksi muodostuneeseen eksklusiivisuuteen, käytännössä kaikki liikkeen ulkopuoliset hengellisyydet ja uskonkäsitykset väärinä poissulkevaan tulkintaan.

Vakiintuneessa raamatuntutkimuksessa mainitun Sakarjan kirjan 6. luvun 8. jakeen on katsottu viittaavan silloiseen ajankohtaiseen tilanteeseen muinaisessa Babyloniassa.

Historioitsija, FM Osmo Knuutinen käsittelee teoksessaan lestadiolaisen historiankäsityksen ja ”hevosvaunuopin” syntyä, kasvua ja hiipumista. Tutkimus nojaa kirjallisuuden lisäksi runsaaseen lähdepohjaan liikkeen omasta piiristä.