JR 12 Hikikaulat, Niilo Alaniva

JR 12 Hikikaulat, Sotamies Tarrimaan tarina

91-vuotias esikoiskirjailija Niilo Alaniva kertoo Jänkäjääkäreinä tunnetun Jalkaväkirykmentti kahdentoista (JR 12:n) 1920-21 syntyneiden Lapin nuorten miesten sotatiestä eturintaman miehen vinkkelistä. Alaniva (entinen Tarrimaa) oli varsinainen eturivin perusmies: JR 12:n I pataljoonan ensimmäisen komppanian ensimmäisen joukkueen ensimmäisen ryhmän ensimmäinen kiväärimies.

Parin kuukauden pikakoulutuksella huhtikuussa 1941 alkanut taival johti Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Sallan suunnalla Kelsinkäisen vaarassa 10.-11.7. pataljoonan lähes 400 miehen tappioon – aivan turhaan, vaikka tiedustelijana vihollisen asemat nähnyt Tarrimaa yritti saada tiedustelutietojensa pohjalta muutosta järjettömään hyökkäykseen avotunturiin.

Alaniva (Tarrimaa) kertoo myös Jatkosodan loppuvaiheen ratkaisutaisteluista Tali-Ihantalassa, miten yhden miehen tiedusteluretki voi muuttaa taisteluiden kulkua Isänmaan kriittisinä hetkinä. Kiestingin-Jelettijärven suunnalla 1942 haavoittunut Alaniva haavoittui toistamiseen Ihantalassa kesäkuun lopussa 1944.

Niilo Alanivan värikkäät muistelukset on kirjannut ylös itsekin neljä kirjaa julkaissut Sulo Saukkoriipi.

Kirjasta poimittua:

Äitille,

Terveiset täältä jostain. Ja saan lausua kiitokset kirjeestäsi. Hyvin voin kun on päästy Suomeen, uni ja ruoka maistu, ryssän maalla sitä ei saanut kumpaakaan. Siellä ei nähnyt kun kurjuutta sen kahten kuukauten aikana. Kyllä siellä ryssän maala on kurjuutessa ja puutteessa siviili kansa ei sitä uskos että naapuri maan kansa on niin ala-asteella. Vaan pitittä te mua kuolleitten kirjoissa. Kyllä se ihme oli että hengissä säilyi, sillä taistelut kävivät niin armottoman kiihkeiksi. Siihenki saareen jäi kymmeniä meikäläisiä meitän komppaniasta. Minä en onneksi haavoittunutkaan. Vaatteista kyllä meni läpi monesta paikasta paijasta lähtien. Niin saa sanoa, että onnia siinä täytyi olla kun ehjänä säilyi. Vangiksi joutuminen oli kaikkia kohtalokkain hetki, siinä tahto hermot pettää. Siinä tuli mieleen etten ryssän maalta selvene ikinä. Täällä meitä kohteellaan oikein hyvin.

Parin viikon päästä pääsemme joukko-osastoon. Sieltä tietysti lomalle. Ei täällä ole minkään puutetta, tupakkaakin on saatu kohtalaisen riittävästi. Jos jotain suuhun pantavaa, karamellia ja nisun puolta. Tupakkaa kun ei sieltä saa. Kyllä kai sitä pärjää niittäkin, mutta jos haluaa laittaa niin kyllä net käytetyksi tulee. Johan tähän tulikin aika pitkälle kirjoitettua paras lopettaa. Niin Erkiltä sain tänään kirjeen. Käskee sanoa terveisiä.

Hauskaa kevättä.

Toivoo Lauri

Lue lisää:

» Yle Lappi: Niilo Alaniva oli sotamies Tarrimaa